Yhdistyksen puheenjohtaja Mikael ja hallituksen jäsen Niilo osallistuivat lakkiaistilaisuuteen 3.6.2017. Lakkiaisissa oli mukava tunnelma ja ohjelma sujui mutkattomasti siitäkin huolimatta, että tuoreita ylioppilaita oli yli 130! Puheenjohtaja jakoi Erkki Söderströmin ja yhdistyksen yhteisen 500€ arvoisen stipendin lakkiaisissa koulun parhaiten menestyneelle opiskelijalle. Tässä puheenjohtajan pitämä juhlapuhe.
Hyvät tuoreet ylioppilaat, juhlavieraat
Olen Mikael Sokero, Tylyn alumnijärjestön puheenjohtaja ja koulumme entisen oppilaan Erkki Söderströmin säätiön hallituksen jäsen. Säätiön tarkoituksena on jakaa apurahoja ja stipendejä koulumme poikkeuksellisen lahjakkaille ja vähävaraisille oppilaille. Alumnijärjestö puolestaan toimii yhdyssiteenä entisten oppilaiden ja koulun välillä ja sen tarkoituksena on vaalia kohta satavuotiaan koulumme pitkiä perinteitä.
Onneksi olkoon, uudet ylioppilaat! Olette tehneet ison työn opinnoissanne ja ylioppilaskokeessa. Siitä on syytä olla ylpeä. Lisäksi teistä on juuri tullut koulumme alumneja, haluaisin toivottaa heti aluksi teidät kaikki tervetulleiksi mukaan yhdistyksen toimintaan.
Tänään on ennen muuta juhlapäivä. Teillä on kaikki syy juhlia hienoja saavutuksianne ja tärkeän aikakauden loppua. Valitettavasti ylioppilasjuhlat on jokaisella vain kerran elämässä. Olisin itse vuonna 2006 omissa lakkiaisissani toivonut jonkun kehottavan minua nauttimaan tästä päivästä enemmän. Siitä niin helposti tulee enemmänkin suoritus. Siispä: huoli ja stressi pois ja hymyä tilalle!
Kuten varmasti kaikki täällä tiedämme, ylioppilasjuhla on myös ennen kaikkea tulevaisuuteen kytkeytyvä juhla. Teillä hyvät ylioppilaat on tänään juhlissanne monta uteliasta vierasta, jotka innokkaasti tiedustelevat tulevaisuuden suunnitelmianne. Tulevaisuus kuitenkin on monille teistä varmasti vielä melko epäselvä ja kaikki suunnitelmanne eivät oikein ole ehtineet muodostua. Ja tänään ei todellakaan ole se päivä, kun teidän on syytä keskittyä tulevan suunnitteluun. Sen aika tulee sitten ensi viikolla tai vähän myöhemmin.
Omaan yhteentoista lukion jälkeiseen vuoteeni on kuulunut aivan valtava määrä asioita. Monia niistä määrittelee se, että olen tehnyt ne ensimmäisen ja ainoan kerran. Siksi lukion jälkeinen aika onkin jotenkin todella siistiä: siihen kuuluu kaikkea jännittävää ja uutta. Sen sijaan, että kertoisin teille tässä oman kokemukseni pohjalta mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä, haluaisin esittää teille kolme kysymystä. En edes halua yrittää viisastella joitain yleismaailmallisia totuuksia, vaan enemmänkin antaa teille tulevaisuuttanne varten työkaluja kysyä oleellisia kysymyksiä. Koska usein on vastauksen sijaan tärkeämpää on kysyä oikea kysymyksiä.
Ensinnäkin, väitän, että yksi oleellinen muutos elämässänne tulee olemaan ajan niukkeneminen. Voi olla, että yhtäkkiä huomaatte, että aikaa ei olekaan yhtä paljon kuin ennen. Siksi on pakko priorisoida. Priorisointihan on taito, jota kukaan ei syntyessään osaa. Sitä pitää harjoitella. Siksipä toivoisin, että vastaisuudessa muistaisitte aika ajoin pysähtyä ja kysyä itseltänne: mikä minulle juuri nyt on arvokasta? Mikä minut juuri nyt tekee onnelliseksi? Uteliaina ihmisinä teidän on helppo ajautua tekemään asioita, joita teette vähän myös vasten tahtoanne tai asioita, joilla ei ole kovin suurta merkitystä. Niiltäkään ei voi välttyä.
Toisekseen, suurin osa teistä ylioppilaista, jopa kaikki, tulevat suuntautumaan tieteen, kulttuurin ja teknologian alalle. Maailma on päivä päivältä monimutkaisempi paikka. Maailma muuttuu niin nopeasti, että edes kielemme ja sanastomme ei pysy vauhdissa mukana. Globaalit ilmiöt muuttavat Helsinkiä ja Helsingissä tehtävät asiat vaikuttavat globaaleihin kehityskulkuihin. Ihmiskunnalla on valtavia, ennennäkemättömän suuria haasteita ratkaistavanaan: ilmastonmuutos, resurssien niukkeneminen, ikääntyvä väestö, globaali epätasa-arvo, energiantuotannon tulevaisuus ja globaalit terveyshaasteet. Ei ole kuitenkaan mitään syytä vaipua synkkyyteen ja kyynistyä, oikeastaan päin vastoin. Tarvitsemme yhteistoimintaa. Oman opiskelupaikan ja tulevaisuuden suunnan löytäminen jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on aiempaa hankalampaa. Siksipä kehottaisin teitä kysymään itseltänne: mikä on se positiivinen muutos maailmassa, jota haluatte edistää? Mikä on teidän intohimonne?
Ja kolmanneksi. Tuore vastavalmistunut ylioppilas, nuori ihminen erityisesti on jatkuvasti erilaisten lokerointien ja määrittelyjen kohteena. Perheemme, ympäristömme, ystävämme ja yhteiskunta yleisesti määrittelee jatkuvasti meitä. Asettaa meidät lokeroihin. Lyhyt, pitkä, lihava, laiha, suomalainen, ulkomaalainen, nörtti, homo, hetero, kristitty, muslimi, juutalainen. Meitä viedään näihin muotteihin halusimme tai emme. Kuka sinä olisit, jos saisit olla millainen vaan? Kuka sinä olisit, jos joku muu ei määritelisi sinua? Kuka sinä olisit, jos olisit vapaa?
Hyvät tuoreet ylioppilaat, tänään on juhlapäivä! Juhlikaamme tänään teitä ja nostakaamme malja teidän tulevaisuudellenne! Haluaisin päättää tämän puheeni lainaten vastikään edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, joka totesi näin:
“Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Kiitos!